Ihmisten olisi välillä hyvä astua mielissään toisen ihmisen saappaisiin.
Asiakaspalveluala on valitettavan hyvä esimerkki siitä, että emme tarpeeksi ajattele toista ihmistä ennen kuin avaamme suumme. Ei ole harvinaista nähdä ihmisen valittavan ruokakaupan bonusjärjestelmän puutteellisuutta tai jonon hidasta kulkemista kassaneidille. Tai soittavan asiakaspalvelunumeroon tilaamansa tuotteen puutteellisuudesta tai rikkoutumisesta. Kun varaat aikaa puhelimitse lääkärikeskukseen ja merkitset kellonajan väärin kalenteriisi, siitä on helppo syyttää ajanvaraajaa. Kun yrityksen nettisivut eivät toimi, on se myös asiakaspalvelijan vika.
Eikä siinä mitään, virheistä saa ja pitää huomauttaa, mutta kun muistaisit tehdä sen kypsästi. Ketään ei auta, jos tehostat huomautustasi huutamalla ja haukkumalla asiakaspalvelijaa, joka todellisuudessa on yhtä syyllinen asiaan kuin oma koiranpentusi. Yleensä vastuu mainoskampanjoista, nettisivuista, tuotevalikoimasta ja kassajärjestelmistä on yrityksen johdolla. Toki johto ei ole useinkaan tavoitettavissa silloin kun ongelma ilmenee, mutta asiakaspalvelija vie viestin eteenpäin – myös ilman haukkuja ja huutoja.
Tuntuu siltä, että nykyään ei osata enää astua toisen ihmisen saappaisiin. Katsoa maailmaa toisen näkökulmasta. Kun seuraavan kerran kohtaat palveluissa tai tuotteissa puutteita, mene kertomaan asiasta henkilökunnalle. Mutta muista, että henkilökunta ei jaksa kauaa hymyillä, jos viisikymmentä ihmistä käy haukkumassa heidät päivittäin. Asiasi menee eteenpäin myös aikuismaisesti keskustellen.
Jos tätä et ymmärrä, älä jaksa suureen ääneen ihmetellä, miksi kaupat täyttyvät pian itsepalvelutiskeistä ja asiakaspalvelu sähköistetään yrityksissä.
Ajatukset täyttävät pään. Ne pitävät hereillä pitkälle yöhön, vaikka ei haluaisi enää valvoa. Väsyttää…
Maailma on hurja paikka. Ihmiset ovat hulluja. Maailma on ihana, kaunis. Ihmiset ovat ainutlaatuisia ja ihanan erilaisia. Elämässä on niin paljon tehtävää ja nähtävää, että oikein ahdistaa kun ei saa kaikkea heti. Elämän tarkoitus on yksinkertainen: elää, lisääntyä, selviytyä ja kuolla. Ja näin elämä jatkuu. Eläimet sen opettavat. Ihmiset eivät sitä ymmärrä.
Miksi ihminen tekee elämästä niin vaikeaa? Perusturva on saavutettu, on varaa ruokaan ja juomaan kaikille, luontaisia vihollisia ei tarvitse pelätä. Ihminen kääntyy itse itseään vastaan. Keksii itselleen stressin aihetta, pakoon ei tarvitse enää päästä vihollisilta. Ihminen hakkaa, tappaa, huutaa, haukkuu, huolehtii, hankkii velkaa, tähtää korkealle, tulee rytinällä alas.
Kaikki keinot on omaan hyvinvointiin, työ menee edelle. Kaikki keinot on jakaa ruokaa kaikille, mutta se heitetään mieluummin roskiin. Kaikille olisi töitä, mutta ne eivät kelpaa. Toisille ei ole töitä, mutta heitä ei huolita vapaille paikoille. Nälän näkeminenkin on ihmisen itsensä luoma ongelma; nälkää näkevät kun asuvat yleensä kaupungissa, jossa tarvitaan rahaa ruoan hankkimiseen. Voisi asua maalla, jossa on runsaasti luontoa ruoan hankkimiseen. Rahaa ei tarvita.
Kun elämässä on kaikki tarpeeksi hyvin, alamme valittaa turhista asioista. Minun omenassani on kolhu, haluan rahat takaisin! Kissasi pissasi minun nurmikolleni! Naapurista kuuluu elämisen ääntä keskellä päivää!
Ja kunpa se lottovoitto tulisi! Sitten olisi kaikki hyvin! Olisi rahaa eikä tarvitsisi tehdä mitään! Voisi ostaa uuden asunnon, auton, lähteä lomalle ja lopettaa työt! Lopulta valittaisi siitä, kun ei ole ystäviä, ei työtä, ei tekemistä. Jäljellä olevat tutut vaativat vain rahaa. Tuliko elämästäsi parempi?
Elämässä pitäisi nähdä se perimmäinen tarkoitus. Se mistä aikaisemminkin oli puhetta. Elä, lisäänny, selviydy, kuole. Ja nauti! Nauti elämästä, aseta itsesi etusijalle. Älä hyväksikäytä muita tätä tehdessäsi. Mutta ensin pitää katsoa omaan napaan, jotta jaksaa olla avuksi muille.
